Siirry pääsisältöön

Tekstit

Rakkautta ei ensimmäisellä mutta jo sadannella räpsäisyllä

Hankin uuden kameran omaksi ennakkolahjakseni syntyvää lasta ajatellen. Ilmeisesti tämä kuuluu oleellisella tavalla minun raskauteeni, ensimmäisen järkkärini hankin nimittäin kun odotin esikoista. Kuvaaminen on minusta hauskaa. En ole siinä mitenkään erityisen lahjakas, mutta tykkään räpsiä ajoittain muutenkin ympäröivää maailmaa, kuin kännykän kameran avulla.

Ensimmäinen järkkäri oli Sonyn aika kiva peruskamera a3000, jossa ei ollut mitään ihmeellistä lisäominaisuutta, mutta peruskäyttöön ja aloittelijalle se oli ideaali. Hinta ei ollut mahdoton ja kuitenkin sillä sai otettua mielestäni laadukkaita kuvia ja harjoiteltua järkkärikameroiden normaaleja lainalaisuuksia. Ainoa miinus napsahtaa oikeastaan siitä, että lisäobjektiivit, jos sellaisia olisi tuohon halunnut hankkia, olisivat olleet suhteessa kohtuuttoman kalliita. Tämän kameran linssille kävi kuitenkin vanhanaikaisesti (taapero + tahmeat tassut) ja muutenkin kevään mittaan alkoi polttelemaan mielessä uuden kameran hankinta.

En …

Pihan upgreidaus - terassi on viimein valmis!

Miehen kanssa ollaan melko hämäläisiä mitä tulee isompien projektien toteuttamiseen. Terassistakin piti puhua ensin kolme kesää että olisihan se kiva, ennen kuin saatiin aikaiseksi tehdä mitään konkreettista sen eteen. Olin itse melko jääräpäinen siinä, että valokatteen sijasta haluan lasitetun terassin tai vähintään lasikaton meille. Perusvalokate on ihan ok myös, on meillä sellainenkin jossain kämpässä ollut, mutta se menee mielestäni jotenkin nuhjuisen näköiseksi pian.

Viime kesänä sitten saimme katon. Sitä jouduttiin odottamaan monta kuukautta jonkin tehtaalla rikkoutuneen härvelin takia, mutta lopulta kun se tuli, olipahan hieno. Vielä syksyllä appi tuli tekemään miehen kanssa lattian valmiiksi ja sovittiin että jätetään laidat tälle keväälle. Näin minulla ja isännällä on aikaa riidellä koko talvi väreistä ja tavasta millä nuo toteutetaan. Tässäpä siis lähtökohta mistä nyt lumien sulettua päästiin jatkamaan.


Talomme on valkoista kahitiiltä. Jonkin päähänpinttymän kautta halusimm…

Marie Kondo sai minutkin

Kirjoitin joku aika sitten postauksen oudoimmista rakkaista esineistäni ja sisälleni pesiytyneestä hamsterista, joka ei kuolisi vaikka se hautautuisi kaikkien haalimieni romujen alle ja jäisi sinne sätkimään päiväkausiksi ilman vettä ja ruokaa. Eikä se ole vieläkään kuollut, mutta mahdollisesti kuolettavasti haavoittunut. Tein nimittäin sellaisen peliliikkeen, että luin vihdoin Marie Kondon kirjoittaman kirjan siivouksen elämänmullistavasta taiasta.

Kirjan asiasisältö oli päällisin puolin tuttu, sitä on laajasti referoitu eri medioissa ja hypetetty juuri niin sopivan kauan, että se isoin into alkaa uskoakseni jo hiipua. Silloin on enemmän kuin passeli hetki hypätä kelkkaan ja katsoa mistä koko hössötyksessä on kyse.

Kirjallisesta puolesta täytyy sanoa, että mielestäni opus on heikosti kirjoitettu. Jossain määrin jopa lapsellisesti tai lukijaa vähätellen, mutta sitten taas toisaalta on ainakin myönnettävä että kirja on helppolukuinen. Sain sen kasaan itse asiassa synnytystä edeltävänä …

Pimp my sitteri

Ahhahhhahhhaaaaa! Olen niin epäsuomalaisen ylpeä itsestäni, että tekisi mieli kiljua.

Hitto, kiljunkin: AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!

Onnistuin nimittäin todella ennakko-odotusten vastaisesti vaatimattomassa kässäprojektissani. Ensin pieni intro ja sitten rumpujen pärinällä the paljastus:

Toisella raskauskierroksella erityisesti silloin kun sisarusten ikäero jää pienehköksi, on se hyvä puoli että materia löytyy aika pitkälle jo valmiina. Pitää miettiä toki jotain pikkujuttuja, tuttipulloja ja imetysliivejä, ehkä isoimpana myös isoveljen tarvittaessa kuljettavaa vaunuratkaisua, mutta pääsääntöisesti kaikki jo löytyy. Vaatteistakaan ei juurikaan tarvitse huolehtia, jos sukupuoli on esikoisella ja tulokkaalla sama. (erittäin epämoderni kommentti, mutta menköön. En vain itse osaa pukea pojalle mitään kovin hempeää tai vaaleanpunaista, omaa heikkouttani)

Tämä olisi se ideaalitilanne. Mutta.

Ongelmaksi muodostuukin se, että onnistuuko myös löytämään kaikki esikoisen vauvavuoden jälji…

Närästävät fraasit - inhokki-ilmaisuja etsimässä

Kaikki inhoavat kielipoliiseja, eikö vain? Mutta onko sellaisiakin ihmisiä, joita ei ärsyttäisi luetussa tekstissä bongattu yhdys sana virhe? Eikä kyse ole ollenkaan aina edes väärin kirjoitetusta sanasta, vaan ihan puhtaasti pöllöstä ilmaisusta. Näihin törmää useimmiten iltapäivälehdissä, somessa tai muuten vain päämäärättömästi netissä haahuillessa.

Listailin omaksi huvikseni muutaman, jotka saa ainakin minut hymähtelemään syystä tai toisesta.

Elämänmakuinen - mitä tämäkin tarkoittaa sitten ihan konkreettisesti? Vähintäänkin ilmaisu on kulunut tai typerän yleistävä. Yritetään kertoa että inhorealismia tiedossa sillisalaatin muodossa. Sopisi varmaan muuten omankin blogin kuvauskenttään?
Kolmen pisteen käyttö - tähän törmää mielenkiintoisen usein vaikka blogimaailman kommenteissa. Ääritapauksessa sitä viljellään jokaisen lauseen päätteeksi, jolloin teksti vaikuttaa jonkun pilvipään kirjoittamalta. Sillä on oikeasti väliä kirjoittaako:

Selvä juttu, paljon kiitoksia...
Selvä juttu, paljon…

Polikliininen synnytys - miten kävi - eräs synnytyskertomus

Ainoa toiveeni synnytykseen liittyen kolme vuotta sitten oli se, että kukaan ei kuolisi. Se toteutui täydellisesti, joten on oltava tyytyväinen. Nyt toisella kierroksella oli kuitenkin toinenkin toive, joka tuntui tärkeältä.

Synnytysosastolla olo aikanaan oli minulle yhtä tuskaa. Tunsin oloni typeräksi, vuosisadan flopiksi äitinä eikä oloa helpottanut yhtään samassa huoneessa oleva supermutsi, joka hoiti toista vauvaansa jo rutiinilla. Itse väänsin itkua kun en löytänyt imetysasentoa, baby vain kiljui vaikka miten päin roikotin, maitoakaan ei tullut herra paratkoon ja aina kun nousin ylös, totesin että lakanat ja vaatteet on vaihdettava uusiin. En tainnut nukkua niiden neljän sairaalassa vietetyn yön aikana varttia pidempää ajanjaksoa, Henkilökunta oli toki upeaa ja se supermutsikin ihan kiva ihmisenä, mutta itse koin siellä olemisen stressaavaksi.

Nyt toisella kerralla olikin selvää, että haluaisin ehdottomasti polikliinisen synnytyksen, eli kotiutuksen suoraan synnytyssalista, jos s…

Rakkaimmat (oudot) esineeni TOP 3

Erityisesti Konmarin aikakaudella suurin osa valtakunnan kaapeista ja koloista alkaa olla niin siivottuja että meidän hamsterien sukupuuttoon kuoleminen alkaa näyttää väistämättömältä. Uskallan tästäkin huolimatta vielä tunnustaa omia perversioitani: rakastan keräillä (tiettyjä) tavaroita. Materian omistaminen on mukavaa ja suloinen sekamelska on huomattavasti hurmaavampaa kuin kliininen järjestelmällisyys ja pelkistetyt linjat. Sillä myös pystyy hyvin peittämään sen ettei omaa minkäänlaista tyylitajua, hah!

Seuraavaksi esittelyssä oudoimmat esineeni, jotka kaikessa turhuudessaan tai epäesteettisyydessään olisivat jossain toisessa taloudessa saaneet lähtöpassit aikaa sitten. Mahdollisesti jo silloin kun Sinkkuelämän toinen tuotantokausi pyöri kansallisessa televisiossamme ensimmäisiä kertoja. Järjestys on satunnainen, koska näitä vain ei voi arvottaa toinen toistaan paremmaksi:
Poppamiestuhkakuppi Tupakoin joskus vuosia sitten hyvinkin intensiivisesti. Omistin jo tuolloin tämän kaunott…